Pimeyden sydän

Pimeyden sydänTalvella 2007 ohjaaja Johanna Freundlich pyysi minua säveltämään musiikin Joseph Conradin Pimeyden sydän -romaaniin perustuvaan näytelmään. Olin tuolloin vielä Lontoossa ja painiskelin opinnäytteideni ja ennenkaikkea päälle painavan lopputyöni (kirjallinen tutkielma ja n. 12 minuutin orkesterityö) kanssa. Romaanin luettuani päätin kuitenkin lähteä mukaan Pimeyden sydämeen, vaikka toki tiesin hikisten aikojen olevan edessä. Talven ja kevään aikana tein työtä kuin mielipuoli ja sain kuin sainkin kaiken valmiiksi määräaikaan mennessä, sekä musiikin Pimeyden sydämeen että koko lopputyöpakettini.

Kun puhuimme teoksestamme myöhemmin keväällä, heitin olutlasin ääressä ajatuksen, että sopisiko ihmisääni mukaan. Olin jo kirjoittanut pääsosan musiikista huilukvartetille mutta olin jäänyt kaipaamaan jotain, mutten oikein tiennyt mitä. Ohjaaja innostui ajatuksesta heti ja samassa keskustelussa sovittiin että laulaja tulen olemaan minä. Näin ollen kontratenori astui mukaan Pimeyden sydämeen. Hauskaa asiassa oli se, että alkuperäisessä tekstissä ei ollut hahmoa, joka olisi voitu muokata laulurooliksi ja näin ollen useamman istunnon tuloksena kehittyi minulle räätälöity Lyhdynkantajan rooli. Hän on Kurtzin "aseenkantaja" mutta myös sekä Kurztin, Marlow'n ja J.Conradin kuvajainen. Kun keskustelimme laulukielestä, olimme samaa mieltä siitä, että niin suomi kuin kaikki muutkin "perinteiset" laulukielet: englanti, ranska, italia, latina jne. eivät tule kysymykseen. Kehittelimme jo oman latinamme mutta sekään ei tuntunut hyvältä. Halusimme kielen, joka on todellinen mutta välttääksemme suoraa infomaatiota, kielen pitäisi olla jokin harvinaisempi, ainakin näillä leveysasteilla. Kun harjoitukset olivat jo alkamassa, eikä kieltä oltu vieläkään keksitty, ähkäisin asiaan jo tuskastuneena, että laulan vaikka puolaksi, ja siihen ohjaaja tarttui saman tien. Kun kirjailijakin oli alkujaan puolalainen, tuntui puola kaikin puolin sopivalta. Tiesin sen toki hankalasti lausuttavaksi kieleksi ja hankalien konsonanttiensa vuoksi epäkiitolliseksi laulukieleksi mutta ei se pelaa, joka pelkää. Näin ollen hahmoni oli valmis: vähän hassahtanut puolalainen aatelinen, joka näyttämöllä pelottelee Marlow'ta, yrittäen saada tämän kääntymään takaisin.

Pimeyden sydän on vetänyt mukavasti yleisöä: kaikki Stage- esitykset loppuunmyytyjä ja Espoon teatterinkin näytöksistä osa. Myös lehdistö on ollut suopeaa. Tästä on mukava jatkaa!

[Lue Helsingin Sanomien arvostelu]

[Lue Turun Sanomien arvostelu]

[Lue Huvfvudstadsbladetin arvostelu]